Tekninen työ ja teknologia (TTT) – uusi oppiaine peruskouluun ja lukioon suomalaisten osaamisen turvaamiseksi

Teknisten aineiden opettajat TAO r.y. ehdottaa peruskouluun ja lukioon uutta oppiainetta tekninen työ ja teknologia (TTT), jotta teknisen työn keskeiset merkitykset tulisivat huomioiduiksi suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Nämä keskeiset merkitykset ovat innostaminen kansantaloutemme kannalta keskeisille teknisille aloille, hyvien jatko-opintovalmiuksien saaminen, sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Niiden edistämiseen tarvitaan konkreettisia ratkaisuja. TTT-oppiaineen perustaminen on yksi sellainen.

>> Lue lisää (pdf 153 kt)
  58 osumaa
58 osumaa

Teknistä työtä kehitettävä omana oppiaineenaan

Janne Rastas ja Okko Ojanen toteavat Tekninen Opettaja lehden 2/2019 artikkelissa, että yhteinen käsityö ei kiinnosta oppilaita ja teknistä työtä pitäisi kehittää omana oppiaineenaan.

Lue artikkeli (pdf 734 kt)
  98 osumaa
98 osumaa

Olavi Ala-Nissilä haluaa edistää teknologian oppimisen tärkeyttä

Keskustalainen kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä teki helmikuussa 2019 kirjallisen kysymyksen teknisen työnasemasta. Kirjallinen kysymys on eduskunnassa käytössä oleva tapa pyytää lisätietoa hallituksen tai ministerin toimista ja valvoa ministerin toimien laillisuutta. Kysymyksen voi esittää kuka tahansa yksittäinen kansanedustaja.

>> Lue lisää Tekninen Opettaja lehden artikkelista (pdf 567 kt)
  67 osumaa
67 osumaa

Tilanne ei ole itsestään kohenemassa

Viime kesänä ilmestyi TAO r.y:n eri kanaviin ja monille Facebookin keskustelupalstoille Janne Rastaan ja Okko Ojasen kannanotto. Mistä oikein on kyse ja mitkä miehet ovat asialla?

>> Lue lisää Tekninen opettaja lehden artikkelista (pdf 617 kt)
  69 osumaa
69 osumaa

Peruskoulun käsityö tiensä päässä?

KM, teknisen työn opettaja Vesa Helmen blogikirjoitus 22.5.2019

”Oppilaat äänestävät jaloillaan. Käsityön valinnat ovat romahtaneet!”


Uuden 2016 käyttöön otetun käsityön opetussuunnitelman myötä on kouluissa havahduttu uudenlaiseen ilmiöön. Käsityön valinnaiset ovat vähentyneet dramaattisesti.

21.03.2019 julkaistu Kallion & Hilmolan tutkimus kuvaa käsityön valinnaisaineiden valintojen laskua peruskoulussa. Valinnat ovat laskeneet keskimäärin 39% lyhyellä aikavälillä.

https://www.tekninenopettaja.net/docs/Hilmola_Kallio_2019-Keskeiset_tulokset_kasityon_valinnoista.pdf

Ymmärtääksemme käsityön nykytilaa pitää paneutua opetussuunnitelmien taustoihin ja opettajankoulutuksen muutoksiin sekä vallitsevaan tuntijakoon.

Itse valmistuin vuonna 1997 Rauman opettajankoulutuslaitokselta teknisen työn aineenopettajan koulutusohjelmasta kasvatustieteiden maisteriksi. Olen ollut äärimmäisen kiitollinen saamastani laadukkaasta koulutuksesta. Koulutus antoi hyvät valmiudet opettaa teknisen työn sisältöjä peruskoulussa ja kansalaisopistossa. Koulutukseni jakautui kahteen päälinjaan. Pääaine oli kasvatustiede ja sivuaine tekninen työ. Tuohon aikaan koulutus oli 160 opintoviikon paketti. Sivuainetta opiskelin 67 opintoviikkoa ja sain hyvän pohjakoulutuksen puu-, metalli-, kone- ja sähköteknologiasta. Koulutusohjelmastani 42 % oli teknisen työn aineopintoja.

Olen nauttinut työstäni ja kokenut sen arvokkaaksi opettaessani kädentaitoja yläkoulussa ja kansalaisopistossa. Innostukseni on välittynyt oppilaisiin, sillä olen saanut houkuteltua heitä paljon valinnaisaineiden piiriin ja opiston kursseille.

Tekninen kehitys on ollut huimaa 2000-luvulla. Kouluihin on tuotu opetussisältöjä teknisestä piirtämisestä, cnc – työstöstä, robotiikasta, koodaamisesta, teknologisesta lukutaidosta, virtuaalisista oppimisympäristöistä aina 3D-tulostimiin. Nämä uudet teknologiat ovat yleensä jalkautuneet tekniseen työhön. Toki muissakin oppiaineissa niitä voi olla mukana, esimerkiksi matematiikassa.

On hyvä, että uusia teknologioita tuodaan tekniseen työhön. Oppiaine kehittyy ajan hermolla. Teknisen työn alati laajenevien sisältöjen kunnolliseen opettamiseen vähentyneet tuntimäärät eivät kuitenkaan riitä!


Käsityön opetussuunnitelma

2004 peruskouluissa tehtiin edellinen opetussuunnitelmauudistus. Se ei tuolloin tuonut suuria uudistuksia opettamaani aineeseen. Suurin muutos oli se, että tekstiilityö ja tekninen työ yhdistettiin käsityön oppiainenimen alle.

Tarkoitus oli opettaa kaikille oppilaille sisältöjä kumpaisestakin käsityön osa-alueesta. Käytännössä tämä toteutettiin niin, että alaluokilla opiskeltiin viidenteen vuosiluokkaan asti samat sisällöt tekstiilitöistä ja teknisistä töistä. Viidennen vuosiluokan jälkeen oppilas sai valita kumpaa osa-aluetta hän painottaa. Seitsemännellä luokalla oppilailla oli vielä pieni vaihtojakso, jonka aikana käytiin tutustumassa toiseen käsityön alalajiin.

Alakoulun puolella oppilas opiskeli 2 viikkotuntia käsityötä, ja pakollinen käsityö päättyi seitsemännellä luokalla. Seitsemännellä luokalla oppiainetta opiskeltiin 3 viikkotuntia. Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla oppilaalla oli mahdollisuus opiskella käsityötä valinnaisaineena.

2004 päivitetyn opsin myötä huomasin ilmiön, että oppilaat alkoivat painottaa yhä enenemässä määrin teknistä työtä. Tekstiilityön painotukset vähenivät, ja tuli epätasapainoinen tilanne.

Tämä ilmiö noteerattiin varmasti valtakunnallisellakin tasolla tekstiilitöiden valintojen vähentymisenä. Tekstiilityön painoarvoa nostettiin uudessa 2016 käyttöönotetussa käsityön opetussuunnitelmassa.

Käsityöoppiaineen sisällöt ovat olleet suurien muutosten kohteina. Oppiaineita yhdistämään on kehitelty monimateriaalinen käsityö, jolla on suuri painoarvo uudessa opetussuunnitelmassa. Uudessa käsityön opetussuunnitelmassa käsillä tekemistä lähestytään oppilaalle annettavien aihepiirien tai ongelmanratkaisutehtävien kautta. Oppilas suunnittelee ja toteuttaa itsenäisesti erilaisten kokeilujen tuloksena tuotteen. Tavoitteena on, että tuottamisessa yhdistellään teknisen työn ja tekstiilityön tekniikoita sekä mahdollisuuksien mukaan erilaisia materiaaleja. Oppilasta opetetaan dokumentoimaan ja arvioimaan oppimisprosessiaan.

Eräs malliesimerkki, jota on opettajankoulutuslaitosten harjoittelukouluissa käytetty käsityön opetuksessa: Käsityötilaan tulee kerralla kokonainen koululuokka. Oppilaita ohjaa yhtäaikaisesti kaksi opettajaa; tekstiilityön ja teknisen työn opettaja. Oppilaille voidaan opettaa tekniikoita, joita tulevassa työssä tarvitaan. Oman mieltymyksensä tai toteutusratkaisunsa mukaisesti oppilas toteuttaa annetun tehtävän niillä käsityötekniikoilla ja materiaaleilla, joita tarvitsee.

Todellisuudessa valtakunnan tasolla on käytössä luultavimmin monia erilaisia tapoja toteuttaa käsityönopetus. Kunnissa opetusta ohjaa paikallinen käsityön opetussuunnitelma.

Käytännössä olen huomannut, miten haasteellista on ohjata eritasoisten oppilaiden yksilöllisiä projekteja. Vaatii valtavaa ammattitaitoa ohjata isoa ryhmää työturvallisuus huomioiden. Ideointi vielä kohtuudella sujuu, mutta toteutuksen kanssa on haasteita. Taitavat pärjäävät, mutta heikoimmat tarvitsevat paljon apua. Käsityöryhmiin usein integroidaan myös erityisoppilaat. Oppilaille pitää opettaa riittävästi erilaisia taitoja ja tekniikoita, jotta opitun tiedon varassa voi soveltaa oppimaansa. Mihin vedetään raja, mitä kenellekin pitää opettaa ja millä tasolla?

Pelkästään yläkoulussa käyttöön tulevien koneiden ja laitteiden turvalliseen käyttöön perehdyttäminen ottaa valtavasti aikaa.

2004 opetussuunnitelman perusteissa oli tarkka listaus, mitä taitoja ja tekniikoita kaikille tuli opettaa. Uudesta opsista tämä puuttuu. On annettu vain ympäripyöreitä tavoitteita ja sisältöjä, joita jokainen opettaja tulkitsee omalla tavallaan. Kärjistäen kuinka yhdenvertaisin taidoin oppilaat peruskoulunsa päättävä?

Uusi käsityön opetussuunnitelma muuttaa käsityön painopistettä. Mielestäni laadukkaasti tuotetuista esineistä siirrytään kohti kokeilevaa askartelua. Pääpaino ei ole enää tuottaminen vaan ongelmaratkaisutaitojen kehittäminen ja uuden innovointi. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että ajan puutteen vuoksi oppilaalle ei ehditä opettaa riittävän hyvin tarvittavia perustaitoja. Uuden innovointi teknisessä työssä on mahdotonta, jos ei osaa perusteita.

Käsityön uudessa opetussuunnitelmassa on palattu ajassa taaksepäin 70- luvun luovaan käsityöhön: mitä tahansa voi tehdä, kunhan sille osaa antaa hyvän nimen ja kuvata luovan prosessin.


Käsityön tuntijako

Toinen ongelmakenttä on käsityön tuntijako. Tuntien vähyys pakottaa leikkaamaan opiskeltavia sisältöjä aiemmasta dramaattisesti. Käsityön tuntijakoon tehtiin 2014 seuraavat muutokset: Alakoululle siirrettiin yläkoulun pakollisista käsityötunneista yksi. Käsityön opiskelun painotus on siirtynyt alaluokille. Alaluokilla käsityötä opettavat luokanopettajat, joilla voi olla parhaassa tapauksessa käsityön sivuaineopinnot. Koulutuksen taso ei kuitenkaan vastaa aineenopettajan pätevyyttä.

Yläkoulussa käsityön opetusta antavat aineenopettajat, joiden antamista tunneista leikattiin yksi ja jäljelle päättöluokille jäi kaksi oppituntia pakollista käsityötä. Lisänä toki valinnaisina valittavat käsityön syventävät opinnot.

Käsityön opetussuunnitelma edellyttää sisällöllistä tasa-arvoa molempien opettavien aineiden kohdalla. Tiivistäen peruskoulunsa päättävä nuori on opiskellut yhtä laajasti kumpaakin käsityön osa-aluetta. Tämä käsityön sisältöjen tasavertaisuus rajoittaa oppilaan valinnanvapautta. Se karsii ja kaventaa opettavia sisältöjä radikaalisti kummaltakin oppiaineelta. Syvälliseen taidon opiskeluun ei jää aikaa, vaan taitojen oppiminen jää pintapuoliseksi.

Laskemalla asioita yhteen huomaa, kuinka vähiin opettavat tunnit käyvät pakollisessa käsityössä yläkoulussa: yksi viikkotunti sekä teknistä työtä että tekstitiilityötä yhtenä lukuvuotena koko ikäryhmälle.


Käsityön valinnat ovat vähentyneet roimasti

Oppilaat äänestävät jaloillaan. He eivät valitse enää käsityön syventäviä opintoja, jos kokevat niissä olevan jotakin sellaista, mikä ei ole itselle mieluista tai mielekästä. Koulumaailmasta kantautuu viestejä, että valinnat ovat vähentyneet jopa 40 - 75%. Pahimmassa tapauksessa valinnaisaineryhmiä ei olla voitu perustaa yhtäkään. Asiaa olisi varmasti syytä tutkia tarkemmin. Jotakin tilanteelle on tehtävä pikaisesti.

Miksi käsityön opetussuunnitelman kehittelyvaiheessa ei kysytty, millaisia sisältöjä oppilaat haluaisivat opiskella tai millaisia projekteja tehdä. Heidän tarpeitaan varten kouluissa työskennellään!

Tasa-arvo on tärkeä arvo. Uuden opetussuunnitelman toteutuksessa se on luultavimmin kääntynyt itseään vastaan. On kannatettavaa opettaa kaikille sukupuolesta riippumatta perustaitoja teknisestä työstä ja tekstiilityöstä. Mutta millä tavalla se tulisi toteuttaa? Parhaiten tasa-arvo toteutuisi siten, että oppilaat saisivat itse valita, mitä sisältöjä haluavat opiskella käsitöissä.

Pitäisikö palata vanhaan malliin ja opettaa kumpaistakin oppiainetta omina aineinaan?


Teknisen työn aineenopettajan koulutuksen loppuminen

Olen työni ohella perehdyttänyt useamman vastavalmistuneen aineenopettajan teknisen työn ammattiin. Alati vaihtuvat tuntiopettajat ovat kertoneet töihin tullessaan, että ovat käyneet käsityönopettajan koulutuksen yliopistossa, mutta eivät käytännössä osaa oikein mitään.

Olen suuresti ihmetellyt asiaa. Mitä on tapahtunut koulutuksessa, jos pätevyys on vain paperilla? Opinnoissani Raumalla opiskelin teknistä työtä 43% koulutusohjelman sisällöstä. Teimme valtavasti erilaisia harjoitustöitä kontaktiopetuksessa. Koulutuksessani oli paljon asioita, jotka piti hallita, jotta saimme aikaiseksi korkeatasoisia produkteja tieteellistä ajattelua unohtamatta.

Jälkeeni sisään astuneilla kollegoilla koulutuksen linjausta alettiin muuttaa. Tehtiin paljon ryhmätöitä, joissa itse piti hankkia tietämys annettuihin tehtäviin. Kontaktiopetusta leikattiin. Käsityökasvatuksessa ovat alkaneet puhaltaa uudet tuulet 2010-luvun vaihteessa. Yhteistä käsityöoppiainetta alettiin ajaa yhä ponnekkaammin.

Rauman opettajankoulutuslaitoksen viimeinen vuosikurssi, joka sai vielä valita, erikoistuuko koviin vai pehmeisiin materiaaleihin, astui sisään 2013. Tähän vuosikurssiin voidaan katsoa päättyneen teknisen työn aineenopettajakoulutus.

Sisältöjen osalta teknisen työn koulutusohjelma on kokenut suuren inflaation jo aiemmin. 2013 sisään astuneiden opiskelijoiden teknisen työn materiaaleilla tapahtunut harjoittelu oli enää 8,3 % koko tutkinnon sisällöstä. Tästäkin tasosta ollaan tultu paljon alas. Ei siis ihme, miksi peruskoulun opetussuunnitelma on sisällöltään sellainen kuin on.

Herää suuri kysymys, mitä oikein on tapahtunut? Mihin hukkui teknisen työn sisältöjen kehittäminen tässä alati teknistyvässä maailmassa?

Tietojeni mukaan Suomessa on 6 käsityökasvatuksen professoria, joilla kaikilla on vahva tekstiilityötausta. Mihin katosivat käsityökasvatuksen professorit, joilla oli teknisen työn koulutustausta ja käytännönkokemus opetettavasta aineesta?


Tekninen työ on ainutlaatuinen oppiaine

Siinä teoria nivoutuu konkreettisesti käytännön toimintaan. Se kehittää aidosti ongelmanratkaisukykyä, lisää teknistä tietämystä alati teknistyvässä maailmassa ja tutustuttaa oppilaita työelämään antaen eväitä työturvallisuusajatteluun. Tekninen työ toimii opintopolun alkuna monille ammattialoille. Lisäksi käsityö on monelle oppilaalle teoreettisessa koulussa henkireikä, jolla itsetuntoa voidaan kohottaa! Tekninen työ toimii erityisopetuksen luontevana tukena. Estää nuorten syrjäytymistä! Näistä itsellä on valtavasti hyviä kokemuksia, esimerkiksi pajatoiminnan kautta.

Käsityön historiassa on nyt eletty yksi vaihe. Muutokset ovat olleet valtavan suuria ja tapahtuneet kovin nopeasti. Nähtäväksi jää, millaiset ovat yhteiskunnalliset vaikutukset tulevaisuudessa, kun teknisen työn aineenopettajia ei enää kouluteta. Teknisen työn olemassaolon arvoa ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa peruskoulussamme!

Vesa Helmi KM,
teknisen työn opettaja
  189 osumaa
189 osumaa

Oulun alueen teknisen työn opettajat ry:n kannanotto teknisen työn puolesta

Oulun alueen teknisen työn opettajat ry ilmaisee opetus- ja kulttuuriministeriölle valtakunnalliseen teknisen työn opetukseen liittyvän huolensa. Suomalaisen teknisen työn opetuksen taso on heikentynyt vuosia ja vuoden 2016 opetussuunnitelman perusteiden myötä teknisen työn opetuksen taso on romahtanut pohjalukemiin.
(vrt. Eronen, J. Nuoret äänestävät käsillään. 2019. Suomen Kuvalehden pääkirjoitus. 28.03.2019.)

>> Lataa kannanotto (pdf-tiedosto 687kt)

Kannanoton liitteet:
Liite 1: Suomi lukuina -Teollisuustilastoa 2015 (pdf-tiedosto 77kt)
Liite 2: Suomen merkittävimmät vientituotteet 2015 ja oppiaineet (pdf-tiedosto 468kt)
Liite 3: Tutkimukset osoittavat syrjäytymisuhan alla olevien lasten ja nuorten hyötyvän merkittävästi teknisen työn agendasta (pdf-tiedosto 155kt)
  70 osumaa
70 osumaa

Suomen Kuvalehti: Nuoret äänestävät käsillään

Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jussi Eronen kirjoitttaa 28.3.2019 julkaistussa pääkirjoituksessa Käsityön valintojen romahtamisesta.

Kirjoitus viittaa Helsingin yliopiston uuteen selvitykseen käsityön valinnoista. Taustalla on opetussuunnitelman uudistus. Käsityön tunteja leikattiin ja tekninen painotus supistui.

Artikkelissa nostetaan esille myös Suomen Yrittäjien huoli kädentaitojen tuntimääristä sekä Teknologiateollisuus ry:n tarpeesta saada 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä. Myös Elinkeinoelämän keskusliiton huoli osaajien saatavuudesta elinkeinoelämän aloilla mainitaan. Ek:n mukaan ”Vaikuttaa siltä, että teknisen työn osalta on tapahtunut virhe.

>> Lue Suomen Kuvalehden artikkeli
  98 osumaa
98 osumaa

Suomen Yrittäjien vastaus Ojasen ja Rastaan kannanottoon

Suomen Yrittäjät on vastannut Ojasen ja Rastaan 12.6.2018 julkaistuun kannanottoon.

Suomen Yrittäjät jakaa Ojasen ja Rastaan huolen työvoiman osaamisen kehittämisestä ja toteaa että osaajapula on merkittävä kasvun este monissa pk-yrityksissä. Perusopetuksessa opittavat kädentaidot ovat tärkeä pohja, jolle monen alan ammatillinen osaaminen rakentuu.

Suomen Yrittäjien mukaan nuorella on oltava riittävät perustaidot ja muut valmiudet, mukaan lukien luonnollisesti myös kädentaidot, jatko-opintoihin.  Erityisesti tekemällä oppimista ja työvaltaisuutta pitäisi lisätä.

Joustavammalla perusopetuksella nykyistä useammalla nuorella olisi mahdollisuus vahvistaa myös kädentaitojaan sekä siirtyä siten sujuvammin ja paremmin valmiuksin ammatillisen toisen asteen opintoihin.

>> Lue Suomen Yrittäjien vastaus Ojasen ja Rastaan kannanottoon (pdf-tiedosto)
  313 osumaa
313 osumaa

Eduskunnassa kirjallinen kysymys teknisen työn asemasta

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä (kesk.) on jättänyt Eduskunnalle kirjallisen kysymyksen teknisen työn asemasta:

"Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä teknisen työn aseman ja opiskelijoiden teknisten valmiuksien parantamiseksi?"

>> Kysymys kokonaisuudessaan eduskunnan verkkosivulla
  193 osumaa
193 osumaa

Akavan vastaus Rastaan ja Ojasen kannanottoon

Okko Ojaselle osoitetussa vastauksessa, Akavan mielestä perusopetuksen tärkein tavoite on taata kaikille oppilaille vahvat perusvalmiudet sekä vahvistaa henkilökohtaista oppimisen ja opiskelun motivaatiota. Perusvalmiuksiin Akava lukee teknisen työn ja kädentaitojen perustaidot.

Akava vaatii myös että perusopetuksen tuntimäärää tulee kasvattaa ja että viestiä kehittämistarpeista pitää suunnata Opetushallitukseen. Akavan mielestä opetussuunnitelman perusteet määrittelevät opetusta varsin väljästi.

>> Akavan vastaus kannanottoon
>> Rastaan ja Ojasen kannanotto
  372 osumaa
372 osumaa

Teknisen työn alasajo

Okko Ojanen ja Janne Rastas ottavat kantaa 12.6.2018 julkaistussa kannanotossa teknisen työn opetuksen puolesta.

Rastaan ja Ojasen mukaan teknisen työn opetuksen alasajo heikentää suomalaisten osaamista ja yritysten asemaa, uhkaa kansantaloutta ja lisää syrjäytymistä.

>> Lue kannaotto (pdf 171 kt)
>> Lue kannanoton tiivistelmä (pdf 76 kt)
>> EK:n vastaus kannanottoon (pdf 71 kt)
  10515 osumaa
10515 osumaa