Hiilikuidun, epoksin ja alipaineen kanssa puuhasteluni huipentui tähän projektiin. Mieltäni oli jo pitkään kalvanut ajatus kokonaan hiilikuituisen soittimen tekemisestä. Nuoruuden veneveistämöajoilta muistin selvästi kuinka paljon työtä ensimmäisen valmiin kappaleen tekeminen vaati. Ennen ensimmäistä valmista kappaletta piti periaatteessa tehdä kolminkertainen työ. Ensin malli, jonka tuli olla täysin valmiin kappaleen kaltainen. Sitten muotti, joka oli periaatteessa negatiivi valmiista kappaleesta. Vasta näiden tekemisen jälkeen olisi ensimmäisen oikean kappaleen aika.

Sitä mukaa kun cajon-rumpu yleistyy soittimena, siitä löytyy enemmän myös tietoa ja rakennusohjeita netistä. Toiset toimivat, toiset eivät. Rakentelemani rumpu, josta oli ohjeet joskus taannoin tässä lehdessä, sai kilpailijan, kun testasin Levytukussa myynnissä olevaa Meinlin cajon-rakennussarjaa. Vertailun vuoksi tutkaillaan vielä paria muutakin versiota, nimittäin tehdastekoista Meinliä, sekä youtubesta löytyvää, Steve Ramseyn ohjeen mukaan tehtyä mallia.

Hyvä ystäväni kävi Ameriikan maalla ja sieltä tarttui mukaan tämä merkillinen soitin. Strumstickissä on vain kolme kieltä, niistäkin kaksi viritetty samaan säveleen, tosin oktaavin päähän toisistaan.

Omistan yhä ensimmäisen kitarani: 33-vuotiaan, teräskielisen Landola F-6:n. Aloitellessa ei vireongelmat haitanneet ja tunne korjasi taidot. Aikuisiällä epävire sitten vihloi harjaantuneempaa korvaa alati enemmän. Lopulta ostin uuden akustisen, koska Landola oli tuunausyrityksistä huolimatta epävireinen. Tänä vuonna tutustuin sattumien kautta satulan kompensointiin ja onnistuin palauttamaan Vanhan takaisin eloon.

Kaikenmaailman efektipurkit, piuhaviidakot sun muut bänditouhussa tarvittavat soittokapineet tarvitsevat ehjänä säilyäkseen jonkinlaisen laatikon. Perinteisesti kuljetuslaatikot on tehty vesivanerista metallisilla kulmaheloilla ja lukoilla. Innostuttuani kevyttuotteista (aiemmin esittelemäni kaiutinkaappi) tuli ajatus mahdollisimman kevyestä ja kestävästä kuljetuslaatikosta bassojalkiolleni.

Nauhat ovat kitaran kuluvia osia. Jos soitat paljon, ennemmin tai myöhemmin huomaat nauhojen kuluneen kielten alta kuopille. Ensimmäisellä kerralla yleensä tilanteen saa korjattua suoristushionnalla, mutta jossakin vaiheessa täytyy nauhat vaihtaa uusiin. Tämä artikkeli perustuu yhden nauhan korjaukseen, mutta sisältää tärkeimmän informaation nauharemonttiin:nimittäin nauhan irrottamisen ja asentamisen.

Mahonki ja saarni ovat molemmat kitaran
runkoon sointiominaisuuksiltaan kerrassaan
mainiota puita, etenkin jos vielä löytyy sitä
kevyempää sorttia. Tasaisen, peilimäisen
lakkapinnan saamiseksi kummankin puulajin
syykuviot ja huokoset on saatava tasoitettua
ja täytettyä.

Mastonin, Bilteman ja muilla halpisspraymaaleilla maalatessa pinnasta ei tule koskaan kovaa eikä kestävää. Niinpä marssin automaalikauppaan ostoksille kun viimeisin projekti saavutti maalausvaiheen. Mukaani sain täyttävää hiontapohjaväriä, sävykartan mukaan tehtyä akryyliväriä ja 2-komponenttilakkaa, kaikki spraypulloissa. Lisäksi ostin tahmaliinan ja 2000 hiomapaperia.

Hiukan epätavallisen mittaiselle bassolle piti saada laukku. Kaupan
laukut olivat turhan pitkiä ja leveitä. Itsetehtyjen laukkujen
suurin kiro on yleensä turhan suuri paino. Toki vahvemmista
materiaaleista tehty painavampi laukku suojaa soitinta paremmin
kuin ohuemmista ja kevyemmistä materiaaleista tehty, mutta kuljettamisen kannalta
liika paino on epämukavaa. Valmiit laukut ovat useimmiten joko muovista muovattuja tai
ohuesta vanerista taivuttamalla tehtyjä. Tämä laukku mukailee jälkimmäistä. Tavoitteena
oli mahdollisimman kevyt, mutta samalla kolhuilta suojaava laukku.

Kammen laitto vanhaan Ibaneziin

Mastonin, Bilteman ja muilla halpisspraymaaleilla maalatessa pinnasta ei tule koskaan kovaa
eikä kestävää. Niinpä marssin automaalikauppaan ostoksille kun viimeisin projekti saavutti
maalausvaiheen. Mukaani sain täyttävää hiontapohjaväriä, sävykartan mukaan tehtyä
akryyliväriä ja 2-komponenttilakkaa, kaikki spraypulloissa. Lisäksi ostin tahmaliinan ja 2000
hiomapaperia.

Ukulele on Havaijin kieltä ja tarkoittaa hyppivää kirppua. Googlen kääntäjä ei kerro,
tarkoittaako uku kirppua vai hyppimistä, joten tunalele tarkoittaa joko hyppivää tonnikalaa tai tonnikalan kirppuja. Kyse on kuitenkin ukulelen sisarsoittimesta, jonka nimi tulee kaikukoppana toimivasta purkista. Tunalele sopii niin aloittelevalle kuin jo pidemmällekin ehtineelle soittajalle. Soundi on sanoinkuvaamaton.

Vireongelmat jotka eivät poistu hienovireen eli intonaation korjauksella, johtuvat yleisimmin kitaran yläsatulasta.

"Kitaroita piisaa, mutta laukkuja ei". Kaatopaikkakuormasta pelastetun laukun korjausprojekti