ttblog banneri
elo 11

Koneiden kunnon ja turvallisuuden tarkastamisesta

Kiinteistö- ja toimitilapalveluja tuottava yritys.
Metallisorvionnettomuus.

Tiivistelmää:
"Käräjäoikeus totesi, että sorvin käytössä oli toistuvasti useiden vuosien ajan ohitettu turvalaite työntämällä kuusiokoloavain tai muu vastaava tikku rajakytkimeen. Työnantajan ei näytetty olleen tästä tietoinen. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei ollut ennen kyseistä tapaturmaa järjestelmällisesti kartoittanut työvälineiden kuntoa ja turvallisuutta. Oikeuden mukaan silmämääräiseen tarkasteluun ja haastatteluihin perustuva koneiden kunnon ja turvallisuuden tarkastaminen ei ole riittävää täyttääkseen työturvallisuuslainsäädännön edellyttämän konekohtaisen riskien arvioinnin. Tarkastuskierroksilla laitteita ei ollut koekäytetty eikä testattu niiden turvalaitteiden toimivuutta. Toimintakunnon seuraamiseksi ei oikeuden mukaan ole riittävää myöskään se, että työntekijöille on annettu tehtäväksi ilmoittaa havaitsemistaan puutteista."


Työnantaja ei huolehtinut koneiden turvallisuudesta – käräjäoikeus tuomitsi sakkoihin.
touko 23

Tukes ohjeistaa kyllästetyn puun käyttöä

Älä vaaranna terveyttäsi ja kuormita ympäristöä kemikaaleilla - käytä kyllästettyä puuta oikein

"Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kehottaa kesän piharemontoijia välttämään kyllästetyn puun turhaa käyttöä. Kyllästetty puu on tarpeen, jos puulta vaaditaan erityisen pitkäaikaista kestävyyttä. Esimerkiksi maahan upotetut aidantolpat ja vedessä olevat, laiturin kantavat rakenteet on syytä tehdä A-luokan kyllästetystä puusta. Sen sijaan aitojen ja rakennusten ulkoseinien tekoa kyllästetystä puusta ei suositella."

Tukes panostaa tänä ja ensi vuonna erilaisessa rakentamisessa käytettävien kemikaalien riskeistä viestimiseen ja tarjoaa tietopaketteja niin ammattirakentajille kuin kotiaan remontoiville kuluttajille.
huhti 10

Teknisen työn luokan ilta- ja viikonloppukäytöstä

Monilla kouluilla teknisen työn luokan kaluston käyttöastetta on lisätty vapaan sivistystyön piiriin kuuluvalla aikuisopistojen iltakäytöllä. Valitettavan usein peruskoulun opetus on kärsinyt opistokäytöstä, kun tilojen ja laitteiston kuormitus on kasvanut liikaa, eikä iltakäytön ja peruskouluopetuksen välisiä pelisääntöjä ole saatu toimimaan kunnolla.

Uusien koulurakennusten suunnittelussa on usein tavoitteena rakentaa koko alueellista yhteisöä palveleva keskus, joita ainakin Oulussa kutsutaan monitoimitaloiksi. Monitoimitalo palvelee aluetta siten, että koulurakennuksen yhteyteen on yleensä sijoitettuina kirjasto, asukasyhdistyksen tilat, nuorisotilat jne. Liikuntapalveluita varten käytössä on koulun urheilukenttä ja liikuntasali. Teknisen työn luokka palvelee usein puutyöopiston tilana jne.

Teknisen työn opettajan ammattitaidon ylläpitäminen ja oppituntien valmistelemiseen tarvittava tilojen käyttö tulee huomioida koulun toimintakulttuuria suunniteltaessa. Useimmilla teknisen työn opettajilla ei ole mahdollisuuksia tehdä metalli, puu- ja elektroniikkatöitä, tai koneenrakennusta omissa kodeissaan.

Käsityön oppituntien valmistelemiseen tarvitaan yhä enemmän valmistelevaa työtä, koska käsityön tuntikehys on jatkuvasti pienentynyt ja oppilaiden valmiudet teknisten taitojen opiskelemiseen vuosi vuodelta heikommat. Käsityön onnistumisen kokemuksia oppilaille saadaan ainoastaan, jos luokassa luodaan uutta ja tuotetaan omia produkteja. Oppituntien valmistelemiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen ja uusien aihepiiritöiden suunnittelemiseen menee todella paljon aikaa ja siksi opettajan pääsy teknisen työn luokkatiloihin on erittäin tärkeää.

Seuraavan, alkavan viikon opetuksen valmistelemiseen usein ainoa mahdollisuus on opettajan oman koulun teknisen työn luokassa tapahtuva työskentely. Valmistelutyö sijoittuu ilta-aikaan ja viikonlopuille, kuten kaikilla opettajilla, mutta erityisesti teknisen työn opettajalla oppituntien valmistelu- ja suunnittelu tapahtuu koulun välineillä, laitteilla ja materiaaleilla.

Uusien sisältöjen kehittäminen on teknisen työn opetuksen elinehto. Teknologiaan perustuvana oppiaineena käsityön opetuksen tulee seurata yhteiskuntaa ja yleistä teknologista kehittymistä. Uutta valmista oppimateriaalia ei ole käsityön opetukseen olemassa ja oppimateriaalin kehittäminen vaatii opettajilta todella paljon omatoimista työskentelyä. Jos opettajan mahdollisuus teknisen työn luokkatilojen käyttöön estetään, ei myöskään voida edellyttää, että hän hallitsee työturvallisuuden perusteet ja on voinut kokeilla ja opetella käytännössä, että miten erilaiset oppilastyöt valmistetaan turvallisesti.


huhti 10

Harrastuneisuuden merkitys ammattitaidolle

Kuten kaikissa taito- ja taideaineissa, myös käsityön opetuksessa, opettajan henkilökohtaisilla taipumuksilla, mielenkiinnon kohteilla ja harrastuneisuudella on todella suuri merkitys opetuksen sisältöjen ja pedagogisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta.

Teknisen työn ja käsityön opetuksen näkökulmasta teknologinen vallankumous on tuonut valtavan tietotulvan erilaisiin opetettaviin sisältöihimme. Kaiken opetettavan sisällön täydellinen hallitseminen on kenelle tahansa mahdoton tehtävä ja yleensä opettajat painottavat teknisen työn opetuksessaan jotain näkökulmaa ja nojaavat opetuksensa omaan harrastuneisuuteensa.

Esimerkkejä käsityönopettajan tietotaidollisten valmiuksista:

Teknologisen suunnittelun ja valmistusprosessin taidot:
- Luonnostelun ja ideoinnin opettaminen, Cad/3d mallinnus ja tuotantoautomaatio
- Mekaniikan ymmärtäminen (liitokset, materiaalivahvuudet ja liikemekanismit)
Tuotantoteknologian hallitseminen ja materiaalien tuntemus
- Metallimateriaalit, puumateriaalit, muovimateriaalit, kankaat, elektroniikkaan liittyvät materiaalit, välineet, automaattiset tuotantomenetelmät...
Teknologisen kehityksen seuraaminen
- Opetuksen sitominen oppilaan kokemusmaailmaan ja harrastuneisuuteen
- Robotiikan, automaation ja ohjelmoinnin hallitseminen
- Mitä uusia teknologisia innovaatioita tehdään ja miten ne vaikuttavat arkielämäämme?
- Miten rakennettu ympäristömme muuttuu?
- Lentäminen, avaruusteknologia, liikenne, moottoriteknologia jne.
Opetussuunnitelman perusteiden hallitseminen
- Miten vanhojen sisältöjen uudistaminen onnistuu uuden opetussuunnitelman näkökulman mukaisesti?
- Miten opetussuunnitelma saadaan osaksi omaa lukuvuosisuunnittelua, jaksosuunnittelua, tuntisuunnittelua ja luokkatyöskentelyä?
Työturvallisuus
- Liittyy kaikkiin em. kohtiin!

Esimerkiksi jo pelkkiin puumateriaaleihin liittyvän sisällön oppimiseen ei riitä yksi ihmisen elinikä. Puumateriaalien muokkaajista mm. soitinrakentajat, hirsitalon rakentajat ja huonekalupuusepät ovat aina muodostaneet omat ammattikuntansa, koska aiheeseen liittyvä tietotaito on spesifiä ja ammattiin harjaantuminen vaatii runsaasti harjoitusta. Koneturvallisuuden näkökulmasta teknisen työn luokan kalustoa on todella paljon ja kaikkien koneiden ja laitteiden käytön oppiminen vaatii opettajalta perehtymistä monenlaisiin työskentelytapoihin.

Teknisen työn opettajalla tulee olla vastaavien valmistusteknisten taitojen lisäksi pedagogista osaamista, vuorovaikutustaitoja, elektroniikan osaamista, hänen tulee hallita moottoriteknologiaa, remonttitaitoja, tietää talonrakennuksesta, jne.



Antti Hilmolan väitöskirjatutkimuksessa (2009) selvitettiin sitä, että miten opetussuunnitelma toteutuu teknisen työn opetuksessa. Tulokset eivät sinänsä olleet yllättävät, vaan osoittivat että käsityön opetussuunnitelma ohjaa teknisen työn opetusta väljästi.

"Käsityön opetuksen suunnittelun ja toteutuksen alkuperää etsimässä, Hilmola 2009"
http://doria32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/50492/AnnalesC291Hilmola.pdf?sequence=1

"Käsityön teknisen  työn  sisältöjen  opetuksen  suunnittelua  ja  toteutusta  ohjaa  oppimisympäristö- ja  oppilaskeskeinen Curriculum -ajattelu, jossa opetussuunnitelma toimii vapaana ja löyhänä ohjeena toteutettavaa opetusta varten. Tähän perustuen käsityön teknisen työn sisältöjen opettaja toteuttaa opetustaan voimakkaasti  omatoimiseen  oppimiseen  perustuvien  oppilaslähtöisten  työtapojen  suunnassa."


Koska oppiaineemme sisältöä on valtavasti ja valmista oppimateriaalia ei ole olemassa, opettajan harrastuneisuudella, innostuneisuudella ja omistautumisella, sekä ammatillisella identiteetillä on keskimääräistä suurempi merkitys sille, että millaisia sisältöjä koulun teknisen työn tunneilla opiskellaan.
huhti 10

Alueellisia eroja suomalaisessa käsityön opetuksessa

Suomi on tunnetusti pitkien välimatkojen maa. Käsityön opetuksen lähtökohdat kaupunkimaisten- ja maalaiskuntien välillä ovat olleet jo pidemmän aikaan hyvin erilaiset. Tulevaisuudessa erot tulevat olemaan vielä huomattavasti suuremmat.

Tao kokosi eri kuntien käsityön opetuksen tuntijakoon liittyviä toteutuksia  ja niistä näyttää muodostuvan hyvin kirjava tuntikehys valtakunnallisesti tarkasteltuna.  Taulukkoa tarkastellessa näyttäisi siltä, että Etelä-Suomessa käsityön opetustuntimäärä jää käsityön osalta Pohjois-Suomea pienemmäksi.  (Ilmeisesti Turussakaan käsityön 7.lk lisätunti ei ole mennyt läpi, vaikka sitä tämän mukaan onkin esitetty)

https://docs.google.com/spreadsheets/d/1n98Whi8aTh8dAoukZqJapnKa0YSmcpy2JNBUqGB414w/edit#gid=0

Oph:n vuonna 2011 julkaisemien 9. luokan musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointitulosten mukaan Kajaanissa, Lapissa ja Oulussa asuneilla 9. luokan oppilailla oli paremmat valmiudet teknisen työn taitojen oppimiseen, kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa asuneilla oppilailla.

Oppilaista  suuri  osa  ei  ollut  musiikissa,  kuvataiteessa  ja  käsityössä  saavuttanut  edes  tyydyttävän  tasoisia  perustaitoja  ja  -tietoja.  Musiikkiin,  kuvataiteeseen ja käsityöhön käytettävissä olevan opetusajan rehtorit ja opettajat kokivat yleisesti liian vähäiseksi.

”...Käsityön  teknologian  tuntemuksen  osaamisen  taso  oli  kaupunkimaisissa  kunnissa  yli  kolme  prosenttiyksikköä  heikompaa  kuin  maaseutumaisissa  kunnissa. Työturvallisuuden osaamisen taso oli kaupunkimaisissa kunnissa lähes kuusi prosenttiyksikköä heikompaa kuin maaseutumaisissa kunnissa...
Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  korkeinta  Itä-Suomen  ja  Oulun läänien  alueilla  ja  maaseutumaisissa  kunnissa.  Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  heikointa  Länsi-Suomen  läänin  alueella  ja  kaupunkimaisissa  kunnissa.”


Arvioinnin opettajakyselyssä perusopetuksen yläluokkien musiikin opettajista 35 %, kuvataiteen opettajista 24 % ja käsityön opettajista 15 % oli vailla muodollista  kelpoisuutta  tehtävään  näissä  aineissa.  Suuri  osa  oppilaista  jää  vaille  kelpoisen aineenopettajan opetusta näissä aineissa koko perusopetuksen ajan, eikä  suuri  osa  oppilaista  opiskele  näitä  aineita  perusopetuksen  viimeisillä  luokilla lainkaan. Tältä kannalta katsoen tulosten huono taso suurella oppilasjoukolla on ymmärrettävää.

Herääkin kysymys, että mihin tulevaisuuden tuntijako meitä vie, jos käsityön tuntimääriä leikataan niillä alueilla, joilla käsityön oppimistulokset ovat jo valmiiksi selvästi heikompia. Yhdenvertainen oikeus käsityön taitojen opiskelemiseen vaarantuu entisestään. Vaikutus näkyy selkeimmin esimerkiksi ammatillisissa- ja jatkokoulutusvalmiuksissa. Kaupungeissa asuvien lasten mahdollisuus teknisen käsityön opiskelemiseen on rajoittuneempaa sekä kouluissa, että vapaa-aikana.

Opettajan näkökulmasta opetusvelvollisuuden täyttyminen tulee olemaan Etelä-Suomen kunnissa Pohjois-Suomessa opettavaa kollegaa hankalampaa. Pätevistä teknisen työn opettajista tulee olemaan pulaa erityisesti Etelä-Suomen kunnissa, jos koulujen sisällä tunteja annetaan kenelle tahansa asiaan vihkiytymättömälle pidettäväksi.

Kuka kärsii seuraukset?

Perinteisesti suomalaisessa koulujärjestelmässä on tuettu monenlaista osaamista ja käsityön tunneilla ovat saaneet onnistumisen kokemuksia myös sellaiset oppilaat, joiden lahjakkuus ei ole akateemisissa oppimistaidoissa. Käsityön taitojen oppimisella on suuri merkitys useiden ammattien, kuten kirurgien, autoasentajien, sähkömiesten, hammaslääkärien, insinöörien ja kirvesmiesten käytännön työssä.

Vastauksena omaan kysymykseeni totean, että välittömästi ne oppilaat kärsivät eniten, joiden erityisenä lahjakkuutena on käsillä tekemisen taidot ja välillisesti koko suomalainen innovaatio-yhteiskunta. Käsillä tekeminen vaatii luottamusta omiin taitoihin ja taito harjaantuu ainoastaan harjoituksen kautta. Em. asia koskee kaikkia suomalaisen yhteiskunnan lapsia ja aikuisia asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Käsityön merkitystä koulun eheyttävänä oppiaineena ei ole mielestäni vielä koskaan riittävästi hyödynnetty peruskoulun opetuksessa.