ttblog banneri
huhti 10

Alueellisia eroja suomalaisessa käsityön opetuksessa

Suomi on tunnetusti pitkien välimatkojen maa. Käsityön opetuksen lähtökohdat kaupunkimaisten- ja maalaiskuntien välillä ovat olleet jo pidemmän aikaan hyvin erilaiset. Tulevaisuudessa erot tulevat olemaan vielä huomattavasti suuremmat.

Tao kokosi eri kuntien käsityön opetuksen tuntijakoon liittyviä toteutuksia  ja niistä näyttää muodostuvan hyvin kirjava tuntikehys valtakunnallisesti tarkasteltuna.  Taulukkoa tarkastellessa näyttäisi siltä, että Etelä-Suomessa käsityön opetustuntimäärä jää käsityön osalta Pohjois-Suomea pienemmäksi.  (Ilmeisesti Turussakaan käsityön 7.lk lisätunti ei ole mennyt läpi, vaikka sitä tämän mukaan onkin esitetty)

https://docs.google.com/spreadsheets/d/1n98Whi8aTh8dAoukZqJapnKa0YSmcpy2JNBUqGB414w/edit#gid=0

Oph:n vuonna 2011 julkaisemien 9. luokan musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointitulosten mukaan Kajaanissa, Lapissa ja Oulussa asuneilla 9. luokan oppilailla oli paremmat valmiudet teknisen työn taitojen oppimiseen, kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa asuneilla oppilailla.

Oppilaista  suuri  osa  ei  ollut  musiikissa,  kuvataiteessa  ja  käsityössä  saavuttanut  edes  tyydyttävän  tasoisia  perustaitoja  ja  -tietoja.  Musiikkiin,  kuvataiteeseen ja käsityöhön käytettävissä olevan opetusajan rehtorit ja opettajat kokivat yleisesti liian vähäiseksi.

”...Käsityön  teknologian  tuntemuksen  osaamisen  taso  oli  kaupunkimaisissa  kunnissa  yli  kolme  prosenttiyksikköä  heikompaa  kuin  maaseutumaisissa  kunnissa. Työturvallisuuden osaamisen taso oli kaupunkimaisissa kunnissa lähes kuusi prosenttiyksikköä heikompaa kuin maaseutumaisissa kunnissa...
Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  korkeinta  Itä-Suomen  ja  Oulun läänien  alueilla  ja  maaseutumaisissa  kunnissa.  Käsityön  osaamisen  taso  oli  yleisesti  ottaen  heikointa  Länsi-Suomen  läänin  alueella  ja  kaupunkimaisissa  kunnissa.”


Arvioinnin opettajakyselyssä perusopetuksen yläluokkien musiikin opettajista 35 %, kuvataiteen opettajista 24 % ja käsityön opettajista 15 % oli vailla muodollista  kelpoisuutta  tehtävään  näissä  aineissa.  Suuri  osa  oppilaista  jää  vaille  kelpoisen aineenopettajan opetusta näissä aineissa koko perusopetuksen ajan, eikä  suuri  osa  oppilaista  opiskele  näitä  aineita  perusopetuksen  viimeisillä  luokilla lainkaan. Tältä kannalta katsoen tulosten huono taso suurella oppilasjoukolla on ymmärrettävää.

Herääkin kysymys, että mihin tulevaisuuden tuntijako meitä vie, jos käsityön tuntimääriä leikataan niillä alueilla, joilla käsityön oppimistulokset ovat jo valmiiksi selvästi heikompia. Yhdenvertainen oikeus käsityön taitojen opiskelemiseen vaarantuu entisestään. Vaikutus näkyy selkeimmin esimerkiksi ammatillisissa- ja jatkokoulutusvalmiuksissa. Kaupungeissa asuvien lasten mahdollisuus teknisen käsityön opiskelemiseen on rajoittuneempaa sekä kouluissa, että vapaa-aikana.

Opettajan näkökulmasta opetusvelvollisuuden täyttyminen tulee olemaan Etelä-Suomen kunnissa Pohjois-Suomessa opettavaa kollegaa hankalampaa. Pätevistä teknisen työn opettajista tulee olemaan pulaa erityisesti Etelä-Suomen kunnissa, jos koulujen sisällä tunteja annetaan kenelle tahansa asiaan vihkiytymättömälle pidettäväksi.

Kuka kärsii seuraukset?

Perinteisesti suomalaisessa koulujärjestelmässä on tuettu monenlaista osaamista ja käsityön tunneilla ovat saaneet onnistumisen kokemuksia myös sellaiset oppilaat, joiden lahjakkuus ei ole akateemisissa oppimistaidoissa. Käsityön taitojen oppimisella on suuri merkitys useiden ammattien, kuten kirurgien, autoasentajien, sähkömiesten, hammaslääkärien, insinöörien ja kirvesmiesten käytännön työssä.

Vastauksena omaan kysymykseeni totean, että välittömästi ne oppilaat kärsivät eniten, joiden erityisenä lahjakkuutena on käsillä tekemisen taidot ja välillisesti koko suomalainen innovaatio-yhteiskunta. Käsillä tekeminen vaatii luottamusta omiin taitoihin ja taito harjaantuu ainoastaan harjoituksen kautta. Em. asia koskee kaikkia suomalaisen yhteiskunnan lapsia ja aikuisia asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Käsityön merkitystä koulun eheyttävänä oppiaineena ei ole mielestäni vielä koskaan riittävästi hyödynnetty peruskoulun opetuksessa.
maalis 22

Työturvaterveisiä Meriseminaarista

Iso kiitos kaikille seminaariin osallistuneille. Koulutusviikonloppu oli aivan loistava tapahtuma ja työturvallisuudestakin saimme kuulla kolme hienoa luentoa.

Riina Länsikallio kertoi ajankohtaisista käsityön työturvallisuuteen liittyvistä asioista, Jussi Karjalainen kunnan keskitetystä työturvallisuuskansiosta ja Erkki Mustonen opettajan vastuista teknisen työn opetuksessa.

Jälleen kerran saimme todeta, että suomalainen käsityön työturvallisuus on todella hyvällä pohjalla. Kaikki käsityön työtapaturmiin liittyvät esimerkit ovat jo useamman vuoden vanhoja.
helmi 16

6mm vai 8mm

Työelämässäkin voi tekevälle sattua:
http://www.tyosuojelu.fi/-/vannesahasta-puuttui-teransuojus-tyonjohtajalle-sakot

Meidän työturvallisuusopas ohjeistaa 8mm etäisyydeksi kappaleen pinnasta ja tämä ohjeistus puhuu 6mm etäisyydestä. Pitääpä selvitellä, että mikä olisi nyt se lopullinen näkemys, jos tulee joskus tiukat paikat.
tammi 6

Tulitöistä

Suomen pelastusalan keskusjärjestön ylläpitämiltä sivuilta löytyy tulitöihin liittyvää ohjeistusta:

http://www.spek.fi/Suomeksi/Koulutus/Tulitoiden-turvallisuus

Sivun alareunassa on linkki tulitöiden suojeluohjeeseen, mistä otin alla olevan poiminnan:

5.1 Vähäisen palovaaran työt

Vähäisen palovaaran töitä ovat esimerkiksi sähköjuotostyö ja kuuman ilman käyttö (enintään 200 ºC) olosuhteissa, joissa tulen syttymis- ja leviämisvaara on vähäinen koko työn ajan.

Työntekijän on arvioitava palovaara ja otettava huomioon työmenetelmä, työstettävän materiaalin syttymisherkkyys, ympäristössä oleva palava materiaali sekä arvioitava mahdollisuutensa itse havaita ja sammuttaa palonalku. Jos työntekijä on epävarma palovaaran vähäisyydestä tai työn paloturvallisesta tekemisestä, kyseessä ei ole vähäisen palovaaran työ. Vähäisen palovaaran töissä työntekijän on toteutettava kyseisen työmenetelmän, työkohteen ja ympäristön edellyttämät turvallisuusasiat kuten siisteydestä, järjestyksestä ja alkusammutuskaluston saatavuudesta huolehtiminen.

Vähäisen palovaaran töissä ei edellytetä tulityölupaa eikä työntekijältä tulityökorttia.

5.2 Tulityöt vakituisella tulityöpaikalla

Tulityöt on tehtävä vakituisella tulityöpaikalla aina kun se on mahdollista. Vakituisella tulityöpaikalla tulitöissä on otettava huomioon kyseisen työmenetelmän, työkohteen ja ympäristön edellyttämät turvallisuusasiat. Vakituisella tulityöpaikalla ei edellytetä tulityölupaa eikä tulityöntekijältä tulityökorttia.

Vakituisen tulityöpaikan on täytettävä seuraavat vaatimukset:

·tulityöpaikan rakenteiden on oltava palamattomia tai suojaverhottuja, jos rakenteet ovat palavia

·tulityöpaikan rakenteiden ja suojausten on oltava niin tiiviitä, että tulitöissä syntyvät kipinät ja roiskeet eivät pääse kulkeutumaan työtilan ulkopuolelle tai tunkeutumaan rakenteiden sisälle

·tulityöpaikalla on oltava vähintään kaksi 43A 183BC - teholuokan käsisammutinta, joista toisen käsisammuttimen voi korvata pikapalopostilla tai kahdella 27A 144BC -teholuokan käsisammuttimella

·tulityöpaikalla ei saa olla työhön kuulumatonta palavaa materiaalia

·tulityöpaikalla ei saa käsitellä tai säilyttää palavia nesteitä, eikä tulityöpaikka saa olla yhteydessä sellaiseen tilaan, jossa voi olla palavia kaasuja

·vakituisella tulityöpaikalla on noudatettava tilapäiselle tulityöpaikalle annettuja vaatimuksia, jos tulityön kohde oleellisesti lisää palovaaraa.

tammi 4

Työturvallisuuteen liittyviä EU-asiakirjoja

Alla olisi uusi linkki EU:n asetuksiin mekaanisen teknologiateollisuuden alojen turvallisuusohjeistuksista:
http://ec.europa.eu/growth/sectors/mechanical-engineering/

Teknisen työn opetukseen liittyvää asiaa tuolta löytyy lähinnä henkilökohtaisiin suojiin, koneasetuksiin ja Atex-määräyksiin liittyen. Koulumaailmaan asetukset ja direktiivit eivät kuitenkaan sellaisenaan yleensä sovellu, vaan niihin sovelletaan esimerkiksi nuorten työntekijöiden määrättyksiä ja asetuksia.

Lainaus sivulta:

What the Commission is doing

The European Commission promotes the global and sustainable competitiveness of the mechanical engineering sector by taking the necessary actions to help it face challenges.

This includes the drafting of regulations regarding key aspects of the sector including Directives to harmonise standards in key areas such as: